Tämä ei ehkä ole enää todellista, mutta ei riitä, että sisko saa puukosta, vaan nyt sitä sai maistaa velikin. Ihan juuri niin. Olkoonkin, niin, että elämänhallinnan ongelmat eivät auta asiaa yhtään, mutta silti tuntuu, että nyt on jo liikaa tätä paskaa satanut niskaan.Eikö ole mitään rajaa, kuinka paljon ihminen laitetaan kestämään. Oikeudenmukaisuuden  ja kohtuullisuuden olen jo unohtanut, niitä ei ole olemassa.LÄhinnä mietin äitiä, miten se tämän jaksaa. Ei ole varmaan helppoa katsoa vierestä, kun kahta lasta on kuukauden sisään puukotettu ja kolmas sairastuu syöpään. Yhdeltä näistä ei ole asuntoa, ja toinekin on kadulla kahden viikon päästä. Onko Suomessa varaa pitää hiv-positiivista ihmistä kadulla, tai ylipäätään ketään??Mietin myös omaa jaksamista...jaksanko kestänkö, selviänkö. Jos jaksan, niin koventanko itseni niin, että en tunne enää mitään..Ei ole taas helppoa.